
Klassiset taitopelit, kuten shakki, pasianssi ja tammi, ovat palanneet suosioon kaikenlaisten pelaajien keskuudessa. Viime vuodet ovat saaneet monet etsimään uusia tapoja viihtyä kotona, ja ruudun äärestä irrottautuminen tuntuu monesta virkistävältä.
Tässä artikkelissa käydään läpi, miksi klassiset taitopelit ovat jälleen pinnalla, tutustutaan tarkemmin shakin historiaan ja opetellaan sen perussäännöt selkeästi myös aloittelijan näkökulmasta.
Trendit kiertävät – niin pukeutumisessa, sisustuksessa kuin harrastuksissakin. Sama ilmiö näkyy peleissä: vanhat klassikot löydetään uudelleen sukupolvi toisensa jälkeen.
Yksi selkeä sysäys shakin suosiolle oli vuonna 2020 julkaistu Netflix-sarja Queen’s Gambit, joka toi lautapelien kuninkaan uudelleen suuren yleisön tietoisuuteen.
Taitopelien vetovoima perustuu siihen, että ne haastavat pelaajan ajattelemaan. Toisin kuin puhtaat onnenpelit, taitopeleissä lopputulokseen voi vaikuttaa omilla valinnoilla ja harjoittelulla.
Shakilla on pitkät juuret, mutta sen ikää liioitellaan usein. Peli syntyi todennäköisesti Intiassa noin 500-luvulla jaa. pelistä nimeltä chaturanga, joka oli neljän joukon sotapeli.
Intiasta peli levisi Persiaan, ja sieltä edelleen arabimaailman kautta Eurooppaan. Eurooppaan shakki saapui suunnilleen ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella, ja nykymuotonsa se sai vähitellen keskiajan lopulla.
Shakin tarkasta alkuperämaasta kiistellään yhä, mutta yleisin ja parhaiten dokumentoitu käsitys on juuri intialainen alkuperä. Peli on siis satoja vuosia vanha – ei kuitenkaan ajanlaskua edeltävältä ajalta.
Shakki on kahden pelaajan strategiapeli. Se pelataan 8×8-ruutuisella laudalla, jossa on vuorotellen vaaleita ja tummia ruutuja.
Toinen pelaaja pelaa valkoisilla ja toinen mustilla nappuloilla. Molemmilla on käytössään 16 nappulaa.
| Sotilaat | 8 |
| Tornit | 2 |
| Ratsut | 2 |
| Lähetit | 2 |
| Kuningatar | 1 |
| Kuningas | 1 |
| Yhteensä | 16 |
Pelin tavoitteena on saada vastustajan kuningas tilanteeseen, jossa se on uhattuna eikä uhkaa voi väistää, torjua tai suojata. Tätä kutsutaan shakkimatiksi, ja se päättää pelin.
Kuningasta ei koskaan varsinaisesti lyödä laudalta – peli päättyy jo siihen hetkeen, kun kuningas jää auttamattomasti mattiin.
Kun kuningas on suoraan uhattuna, sanotaan shakki. Tällöin uhattuna oleva pelaaja on velvollinen puolustamaan kuningastaan seuraavalla siirrollaan.
Kun kuningas on uhattuna eikä uhkaa voi enää millään siirrolla torjua, tilanne on shakkimatti ja peli päättyy. Shakki on siis varoitus, shakkimatti lopullinen ratkaisu.
Jokainen nappula liikkuu omalla tavallaan. Alla on ensin tiivistetty taulukko ja sen jälkeen tarkemmat selitykset.
Sotilas liikkuu yhden ruudun eteenpäin, mutta ensimmäisellä siirrollaan se saa liikkua kaksi ruutua. Sotilas lyö vastustajan nappulan viistoon eteenpäin, ei suoraan.
Jos sotilas pääsee laudan vastakkaiseen päähän, se korotetaan toiseksi nappulaksi – yleensä kuningattareksi. Sotilasta ei voi korottaa kuninkaaksi.
Torni liikkuu suoraan: eteen, taakse, vasemmalle tai oikealle niin monta ruutua kuin haluaa, kunnes eteen tulee este.
Lähetti liikkuu viistosti niin monta ruutua kuin haluaa esteeseen asti. Kukin lähetti pysyy koko pelin ajan saman värisillä ruuduilla.
Ratsu liikkuu L-kirjaimen muotoisesti: kaksi ruutua yhteen suuntaan ja yksi ruutu sivulle. Ratsu on ainoa nappula, joka voi hypätä muiden nappuloiden yli.
Kuningatar on pelin vahvin nappula. Se yhdistää tornin ja lähetin liikkeet, eli se voi liikkua suoraan tai viistosti niin monta ruutua kuin haluaa.
Kuningas voi liikkua yhden ruudun mihin tahansa suuntaan. Vaikka kuningas on pelin tärkein nappula, se on liikkeiltään heikko, ja sen suojaaminen on pelin ydin.
Perusliikkeiden lisäksi shakissa on muutama erikoissiirto, joihin kannattaa tutustua rauhassa.
Linnoitus on kuninkaan ja tornin yhteinen siirto, jonka avulla kuningas saadaan turvaan. Siinä kuningas siirtyy kaksi ruutua tornia kohti, ja torni hyppää kuninkaan yli sen viereen.
Linnoitus onnistuu vain tietyin ehdoin: kumpaakaan nappulaa ei ole vielä liikutettu, niiden välissä ei ole muita nappuloita, eikä kuningas ole shakissa tai kulje uhatun ruudun kautta.
Ohestalyönti (en passant) on sotilaan erikoislyönti. Se on mahdollinen tietyssä tilanteessa, kun vastustajan sotilas ohittaa lyöntimahdollisuuden käyttämällä kahden ruudun avaussiirtoa.
Shakin haastavuus riippuu paljon vastustajasta. Konetta vastaan pelatessa vaikeustason voi yleensä valita itse, mikä tekee siitä hyvän tavan harjoitella.
Aloittelijan kannattaa aloittaa helpommalta tasolta. Kokenutta pelaajaa vastaan vasta-alkaja voi hävitä hyvin nopeasti, mikä voi lannistaa turhaan.
Shakkia voi harjoitella myös yksin pelaamalla molemmilla puolilla tai ratkomalla shakkitehtäviä. Todellisia oivalluksia oppii kuitenkin parhaiten pelaamalla toista ihmistä tai tietokonetta vastaan.
Shakin uskotaan syntyneen Intiassa noin 500-luvulla jaa. pelistä nimeltä chaturanga. Sieltä peli levisi Persian ja arabimaailman kautta Eurooppaan.
Shakki tarkoittaa, että kuningas on suoraan uhattuna ja uhka on torjuttava. Shakkimatti tarkoittaa, ettei uhkaa voi enää millään siirrolla torjua, jolloin peli päättyy.
Molemmilla pelaajilla on 16 nappulaa: kahdeksan sotilasta, kaksi tornia, kaksi ratsua, kaksi lähettiä, kuningatar ja kuningas. Yhteensä laudalla on siis 32 nappulaa.
Ei voi. Laudan päätyyn päässyt sotilas voidaan korottaa kuningattareksi, torniksi, lähetiksi tai ratsuksi, mutta ei koskaan kuninkaaksi.
Kuningatar on vahvin nappula, koska se voi liikkua sekä suoraan että viistosti niin monta ruutua kuin haluaa. Tärkein nappula on kuitenkin kuningas.
Kyllä. Voit pelata molemmilla puolilla itseäsi vastaan, ratkoa shakkitehtäviä tai pelata tietokonetta vastaan. Yksin harjoittelu on hyvä tapa opetella perusteita.
Jatkamalla sivustolla annat meille luvan evästeiden käyttöön.