Pasianssipeleillä on pitkä historia, ja niiden suosio perustuu ennen kaikkea siihen, ettei peliin tarvita ketään muuta. Riittää, että käytössä on tietokone, puhelin tai tavallinen korttipakka.
Tässä artikkelissa käydään läpi Klondike-pasianssin – tunnetuimman pasianssimuodon – säännöt ja taustaa sekä esitellään muutama muu suosittu pasianssivariaatio, kuten Vapaakenttä ja Pyramidi.
Miten Klondike eroaa muista pasianssimuodoista?
Klondike on maailman tunnetuin pasianssi. Sen tunnistaa moni myös nimellä Solitaire, ja kun ihmiset puhuvat yleisesti ”pasianssin pelaamisesta”, he tarkoittavat useimmiten juuri tätä muotoa.
Jos olet joskus pelannut Windows-tietokoneen pasianssia, olet pelannut Klondikea. Juuri Windows teki pelistä tutun myös niille, jotka eivät muuten pelaa korttipelejä.
Myöhemmin Klondike on ollut saatavilla lähes kaikilla laitteilla – puhelimissa jo ennen älypuhelimia, ja nykyään tietokoneilla, konsoleilla ja mobiilisovelluksissa. Pelistä on jopa versioita, joita pelataan erikoispakoilla, kuten tarot-korteilla.
Klondike-pasianssin historia lyhyesti
Pasianssi- eli patienssipelit dokumentoitiin ensi kertaa 1700-luvun loppupuolella Pohjois-Euroopassa. Itse pasianssin perinne on siis satoja vuosia vanha.
Klondike-variaatio on kuitenkin selvästi nuorempi. Sen nimen uskotaan juontuvan 1890-luvun lopun Klondiken kultaryntäyksestä, joten Klondike ei ole vanhimpia pasiansseja, vaikka pasianssi lajina onkin ikivanha.
Klondike-pasianssin säännöt
Tavoitteena on koota kaikki 52 korttia neljään peruspinoon maittain, ässästä kuninkaaseen. Ässä on arvoltaan pienin ja kuningas suurin. Peli pelataan ilman jokereita.
Klondike-pasianssi lyhyesti
| Pakka | 52 korttia, ei jokereita |
| Pöytäpinot | 7 (1, 2, 3 … 7 korttia) |
| Peruspinot | 4 (maittain, ässästä kuninkaaseen) |
| Jakopakka | 24 korttia (loput alkujaon jälkeen) |
| Pöytäpinojen järjestys | Laskeva, väri vuorotellen |
| Tavoite | Kaikki kortit peruspinoihin maittain |
Pelin valmistelu
Kortit sekoitetaan ja jaetaan seitsemään pöytäpinoon kuvapuoli alaspäin. Ensimmäisessä pinossa on yksi kortti, toisessa kaksi ja niin edelleen seitsemänteen asti.
Jokaisen pinon ylin kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin. Loput kortit jäävät sivuun jakopakaksi (stock), josta nostetaan lisää pelin aikana.
Kaksi eri aluetta: pöytäpinot ja peruspinot
Klondikessa on kaksi erilaista rakennussääntöä, ja niiden erottaminen on pelin ydin.
Pöytäpinot (seitsemän saraketta): kortit ladotaan laskevaan järjestykseen ja väriä vuorotellen – musta, punainen, musta, punainen. Esimerkiksi punaisen kympin päälle asetetaan musta yhdeksikkö.
Peruspinot (neljä pinoa): kortit kootaan maittain nousevaan järjestykseen ässästä kuninkaaseen. Yhteen peruspinoon tulee vain yhtä maata.
Pelin kulku
Kun ässä vapautuu, se siirretään peruspinon pohjalle, ja saman maan kortit kootaan sen päälle järjestyksessä. Tyhjentyneeseen pöytäpinoon saa asettaa vain kuninkaan.
Kannattaa edetä kaikkien maiden kanssa tasapainoisesti sen sijaan, että keskittyisi vain yhteen. Näin vältät umpikujat ja saat myös jakopakan kortit peliin.
Pelin voittaminen
Klondike on voitettu, kun kaikki neljä maata on koottu peruspinoihin ässästä kuninkaaseen.
Muita suosittuja pasianssivariaatioita
Klondike on tunnetuin, mutta pasiansseja on useita. Alla kaksi suosittua vaihtoehtoa.
Vapaakenttä (FreeCell)
Vapaakenttää pidetään yhtenä haastavimmista pasiansseista, vaikka se voi aluksi vaikuttaa helpolta. Päämäärä on sama kuin Klondikessa: koota kortit maittain ässästä kuninkaaseen.
Jako on kuitenkin erilainen. Kaikki kortit ovat alusta asti näkyvissä, eikä jakopakkaa ole. Lisäksi käytössä on neljä vapaata kenttää, joihin voi siirtää kortteja väliaikaisesti.
Vapaakentän erikoisuus on, että lähes jokainen jako on ratkaistavissa. Se vaatii kuitenkin huolellista suunnittelua, joten tilanne voi näyttää lukkiutuneelta, vaikka ratkaisu olisikin olemassa.
Pyramidi
Pyramidi on hieman kevyempi mutta silti koukuttava variaatio. Kortit ladotaan pyramidin muotoon, ja tavoitteena on purkaa se poistamalla korttipareja, joiden yhteisarvo on 13.
Esimerkiksi 6 ja 7 muodostavat parin, samoin ässä (1) ja kuningatar (12). Kuningas on arvoltaan 13, joten se poistetaan yksin. Peli on voitettu, kun koko pyramidi on purettu.
Miksi pasianssit viihdyttävät yhä?
Pasianssien viehätys on niiden tasapainossa: säännöt ovat yksinkertaiset, mutta pelit ovat silti tarpeeksi haastavia pysyäkseen kiinnostavina.
Ne yhdistävät strategista pohdintaa, kärsivällisyyttä ja joskus puhdasta matematiikkaa – yhdistelmä, joka on viihdyttänyt pelaajia jo satojen vuosien ajan.
Usein kysytyt kysymykset
Ovatko Klondike ja Solitaire sama peli?
Kyllä. Klondike on pasianssin tunnetuin muoto, ja monille se on tuttu nimellä Solitaire – juuri se peli, joka löytyy Windows-tietokoneista.
Kuinka vanha Klondike-pasianssi on?
Pasianssipelit dokumentoitiin ensi kertaa 1700-luvun loppupuolella, mutta Klondike-variaatio on nuorempi ja liitetään 1890-luvun lopun Klondiken kultaryntäykseen.
Miten pöytäpinot ja peruspinot eroavat?
Pöytäpinoissa kortit ladotaan laskevaan järjestykseen väriä vuorotellen. Peruspinot kootaan maittain nousevaan järjestykseen ässästä kuninkaaseen.
Mikä on haastavin pasianssivariaatio?
Vapaakenttää pidetään usein haastavimpana, vaikka lähes jokainen sen jako on ratkaistavissa. Se vaatii siirtojen huolellista suunnittelua.
Miten Pyramidi-pasianssi voitetaan?
Pyramidissa poistetaan korttipareja, joiden yhteisarvo on 13, kunnes koko pyramidi on purettu. Kuningas poistetaan yksin, koska sen arvo on 13.
Voiko jokaisen Klondike-pelin voittaa?
Ei. Osa jaoista jää umpikujaan. Hyvillä siirroilla ja tasapainoisella etenemisellä voittomahdollisuuksia voi kuitenkin parantaa.