
Pasianssipelit ovat suosittuja hyvästä syystä: ne viihdyttävät, niitä voi pelata täysin yksin ja pelkkä korttipakka riittää. Variaatioita on useita, ja niistä yksi haastavimmista on Vapaakenttä eli kansainvälisesti tunnettu FreeCell.
Tässä artikkelissa käydään läpi Vapaakenttä-pasianssin säännöt selkeästi vaihe vaiheelta ja annetaan käytännön strategiavinkkejä, joiden avulla myös aloittelija pääsee peliin kunnolla kiinni.
Vapaakenttä on yksinpelattava korttipeli, jossa kaikki kortit ovat alusta asti näkyvissä. Se erottuu monesta muusta pasianssista sillä, että lähes jokainen jako on ratkaistavissa – häviö johtuu useammin pelaajan siirroista kuin huonosta onnesta.
Peli pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Tavoitteena on koota kaikki kortit neljään peruspinoon maittain, ässästä kuninkaaseen.
Vapaakentässä on kolme aluetta: pöytäpinot, vapaat kentät ja peruspinot.
Kaikki 52 korttia jaetaan kahdeksaan pöytäpinoon kuvapuoli ylöspäin: neljään pinoon seitsemän korttia ja neljään pinoon kuusi korttia.
Pelialueen yläreunassa on lisäksi neljä vapaata kenttää (free cell) ja neljä peruspinoa (foundation). Vapaat kentät ovat pelin nimen mukainen erikoisuus: jokaiseen mahtuu väliaikaisesti yksi kortti.
| Pakka | 52 korttia, ei jokereita |
| Pöytäpinot | 8 (neljä 7 kortin, neljä 6 kortin) |
| Vapaat kentät | 4 (yksi kortti kuhunkin) |
| Peruspinot | 4 (maittain, ässästä kuninkaaseen) |
| Kortit näkyvissä | Kaikki alusta alkaen |
| Tavoite | Kaikki kortit peruspinoihin maittain |
Pöytäpinoissa kortit ladotaan laskevaan järjestykseen ja väriä vuorotellen – musta, punainen, musta, punainen. Esimerkiksi punaisen kympin päälle asetetaan musta yhdeksikkö.
Tämä on sama periaate kuin Klondike-pasianssissa: maalla ei sinänsä ole väliä, vaan ratkaisevaa on vuorotteleva väri ja laskeva arvo.
Jokaiseen vapaaseen kenttään voi siirtää yhden kortin väliaikaiseen talteen. Näin pääset käsiksi sen alle jääneisiin kortteihin.
Vapaassa kentässä oleva kortti voidaan myöhemmin siirtää takaisin pöytäpinoon (jos se sopii sääntöjen mukaan) tai peruspinoon.
Vaikka näyttää siltä, että voit siirtää useamman kortin sarjan kerralla, kyseessä ei ole erillinen sääntö. Peli sallii siirtää vain niin monta korttia kerralla kuin mahtuisi liikkumaan yksitellen tyhjien vapaiden kenttien ja tyhjien pöytäpinojen kautta.
Käytännössä tämä tarkoittaa: mitä enemmän sinulla on vapaita kenttiä ja tyhjiä sarakkeita, sitä pidemmän korttisarjan voit siirtää kerralla. Tämä on Vapaakentän tärkein oivallus.
Peruspinot kootaan maittain nousevaan järjestykseen ässästä kuninkaaseen. Kun ässä vapautuu, sen voi siirtää peruspinoon, ja saman maan kakkonen tulee sen päälle ja niin edelleen.
Peli on voitettu, kun kaikki neljä maata on koottu peruspinoihin ässästä kuninkaaseen.
Vapaakenttä palkitsee suunnittelusta enemmän kuin lähes mikään muu pasianssi. Alla käytännön vinkkejä.
Koska kaikki kortit ovat näkyvissä, käytä aikaa tilanteen tutkimiseen ennen liikkeitä. Monissa tietokoneversioissa kello käynnistyy vasta ensimmäisestä siirrosta.
Vapaat kentät ovat rajallinen resurssi, ja täydet kentät kaventavat liikkumavaraa. Pyri etenemään ilman niitä aina kun mahdollista ja harkitse tarkkaan, minkä kortin niihin asetat.
Ässät ja matalat kortit ovat avainasemassa, koska peruspinot rakennetaan niiden varaan. Pyri vapauttamaan ne pöytäpinojen pohjalta mahdollisimman aikaisin.
Tyhjä sarake on jopa vapaata kenttää arvokkaampi, koska sen avulla voit siirtää pidempiä korttisarjoja. Pyri avaamaan sarakkeita, mutta älä täytä niitä heti umpimähkään.
Jos siirrät kortteja peruspinoihin liian aikaisin, saatat menettää järjestelyyn tarvittavia kortteja. Etene tasaisesti kaikkien maiden kanssa.
Sääntöjen lukeminen voi tuntua sekavalta, mutta itse peli aukeaa nopeasti kokeilemalla. Vapaakenttä on haastava, mutta koska lähes jokainen jako on ratkaistavissa, kärsivällisyys palkitaan.
Peliä voi pelata niin tietokoneella, puhelimella kuin oikeilla korteilla – vaikka silloin, kun verkkoyhteyttä ei ole.
Peli pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Kaikki kortit jaetaan alusta alkaen näkyviin kahdeksaan pöytäpinoon.
Vapaat kentät ovat neljä paikkaa, joihin voi siirtää väliaikaisesti yhden kortin kuhunkin. Ne auttavat pääsemään käsiksi alle jääneisiin kortteihin.
Pöytäpinoissa kortit ladotaan laskevaan järjestykseen ja väriä vuorotellen (musta–punainen). Peruspinot puolestaan kootaan maittain ässästä kuninkaaseen.
Peli sallii siirtää kerralla vain niin monta korttia kuin mahtuisi liikkumaan yksitellen vapaiden kenttien ja tyhjien sarakkeiden kautta. Mitä enemmän niitä on vapaana, sitä pidemmän sarjan voit siirtää.
Lähes jokainen jako on ratkaistavissa, mikä erottaa Vapaakentän monesta muusta pasianssista. Kaikkia yksittäisiä jakoja ei kuitenkaan voi voittaa, ja väärät siirrot voivat viedä umpikujaan.
Kaikki kortit ovat näkyvissä, joten peli on puhtaasti strategiaa ilman piilotettua onnea. Voitto vaatii siirtojen huolellista suunnittelua etukäteen.
Jatkamalla sivustolla annat meille luvan evästeiden käyttöön.