
Solitaire-pasianssi, tai arkisesti vain pasianssi, on monelle tutuin yksin pelattava korttipeli. Se on ollut suosittu jo vuosisatoja, mutta nykypelaajille se tuli tutuksi ennen kaikkea Windows-tietokoneiden myötä.
Tässä artikkelissa käydään läpi Solitaire-pasianssin – eli kansainvälisesti Klondiken – säännöt selkeästi vaihe vaiheelta sekä annetaan käytännön vinkkejä pelin läpäisyyn myös aloittelijalle.
Solitaire eli Klondike on pasianssin tunnetuin muoto. Sana pasianssi tarkoittaa yleisesti kaikkia yksin pelattavia korttipelejä, joissa pelaaja pelaa korttipakkaa – ja usein kelloa – vastaan.
Pelin suosio perustuu tasapainoon: perusidea on helppo omaksua, mutta peli tarjoaa silti riittävästi haastetta. Se tuli suurelle yleisölle tutuksi, kun Solitaire lisättiin Windows-tietokoneisiin jo 1990-luvun alkuvuosina.
Peliä voi pelata sekä tietokoneella että oikeilla korteilla. Fyysiseen versioon tarvitaan vain tavallinen 52 kortin pakka ilman jokereita ja tasainen pelialusta.
Kortit sekoitetaan ja jaetaan seitsemään pöytäpinoon. Ensimmäisessä pinossa on yksi kortti, toisessa kaksi ja niin edelleen seitsemänteen asti, jossa on seitsemän korttia.
Kaikki kortit jaetaan kuvapuoli alaspäin, ja vain jokaisen pinon ylin kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin. Pinot kannattaa asettaa hieman limittäin, jotta korttien määrän näkee helposti.
Jäljelle jäävät kortit muodostavat jakopakan (stock), josta nostetaan lisää pelin aikana. Pöytäpinojen yläpuolelle jätetään tilaa neljälle peruspinolle.
| Pakka | 52 korttia, ei jokereita |
| Pöytäpinot | 7 (1, 2, 3 … 7 korttia) |
| Peruspinot | 4 (maittain, ässästä kuninkaaseen) |
| Jakopakka | 24 korttia (loput alkujaon jälkeen) |
| Pöytäpinojen järjestys | Laskeva, väri vuorotellen |
| Tavoite | Kaikki kortit peruspinoihin maittain |
Pelin tavoitteena on koota kaikki kortit neljään peruspinoon maittain, ässästä kuninkaaseen. Peliä pelataan kahdella eri alueella, joilla on eri säännöt.
Pöytäpinoissa kortit ladotaan laskevaan järjestykseen ja väriä vuorotellen. Pienemmän kortin voi asettaa yhtä suuremman päälle, kunhan väri vaihtuu – punainen mustan päälle tai musta punaisen päälle.
Maalla ei tässä vaiheessa ole väliä, vain värin vuorottelulla. Kun siirrät kortin pois pinon päältä, sen alta paljastuva kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin.
Peruspinot rakennetaan maittain nousevaan järjestykseen. Kun ässä vapautuu, se siirretään peruspinon pohjalle, ja saman maan kortit kootaan sen päälle järjestyksessä ässästä kuninkaaseen.
Voit siirtää valmiiksi järjestetyn korttisarjan kerralla toiseen pöytäpinoon, jos sarja jatkaa kohdepinon väri- ja arvojärjestystä oikein.
Kun pöytäpino tyhjenee kokonaan, siihen saa asettaa vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan sarjan. Tyhjät pinot ovat arvokkaita, koska niiden avulla voi järjestellä kortteja uudelleen.
Peli on voitettu, kun kaikki neljä maata on koottu peruspinoihin ässästä kuninkaaseen.
Solitaire-pasianssissa on kaksi yleistä vaikeustasoa, ja ero syntyy siitä, montako korttia jakopakasta nostetaan kerrallaan.
Helpommassa versiossa jakopakasta nostetaan yksi kortti kerrallaan, ja jokainen kortti on heti pelattavissa. Tämä sopii aloittelijalle.
Vaikeammassa versiossa nostetaan kolme korttia kerrallaan, ja käytettävissä on vain kolmikon päällimmäinen kortti. Alla olevat kortit vapautuvat vasta, kun päällimmäinen on pelattu.
Kun jakopakka on käyty läpi, sen voi monissa versioissa kääntää ja nostaa uudelleen alusta.
Solitaire on osittain onnenpeli, mutta hyvillä valinnoilla voittomahdollisuuksia voi parantaa selvästi.
Pyri kääntämään pöytäpinojen piilokortteja mahdollisimman varhain. Jokainen käännetty kortti tuo lisää tietoa ja uusia siirtomahdollisuuksia.
Tyhjä sarake on arvokas, koska sinne voi asettaa kuninkaan ja järjestellä muita pinoja uudelleen. Pyri avaamaan sarakkeita, mutta täytä ne harkiten.
Jos siirrät kortteja peruspinoihin liian aikaisin, saatat menettää järjestelyyn tarvittavia kortteja. Etene tasaisesti kaikkien maiden kanssa.
Peli ratkeaa vasta, kun jakopakankin kortit saadaan peliin. Muista siis nostaa säännöllisesti, kun pöydällä ei ole muita järkeviä siirtoja.
Sääntöjen lukeminen voi tuntua sekavalta, mutta itse peli aukeaa nopeasti kokeilemalla. Solitaire on helppo aloittaa ja tarpeeksi haastava pysyäkseen kiinnostavana.
Peliä voi pelata tietokoneella, puhelimella tai oikeilla korteilla – vaikka silloin, kun verkkoyhteyttä ei ole.
Ne ovat sama peli. ”Solitaire” tai ”pasianssi” on yleisnimi yksinpeleille, ja Klondike on niiden tunnetuin muoto – juuri se, joka tuli tutuksi Windows-tietokoneista.
Peli pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Alussa 28 korttia jaetaan seitsemään pöytäpinoon ja loput jäävät jakopakkaan.
Pöytäpinoissa kortit ladotaan laskevaan järjestykseen väriä vuorotellen. Peruspinot kootaan maittain nousevaan järjestykseen ässästä kuninkaaseen.
Tyhjentyneeseen sarakkeeseen saa asettaa vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan korttisarjan.
Yhden kortin nosto on helpompi, koska jokainen jakopakan kortti on heti pelattavissa. Kolmen kortin nosto on selvästi haastavampi.
Ei. Osa jaoista jää umpikujaan, eikä kaikkia pelejä voi voittaa. Hyvillä siirroilla ja suunnittelulla voittomahdollisuuksia voi kuitenkin parantaa.
Jatkamalla sivustolla annat meille luvan evästeiden käyttöön.